Kirje työntekijälleni

Terve! Kiitos kahdesta aiemmasta kirjeestä, jotka olet minulle kirjoittanut. Ymmärrän, että sinun on helpompi tuoda ajatuksiasi esiin näin paperilla. Ja sinällään on hyvä että pystymme käsittelemään näitä hankalampia asioitamme näin kirjeiden välityksellä, mutta silti haluaisin myös keskustella näistä asioista ihan kasvotustenkin.

Minun tehtäväni työpaikallamme on olla sinun esimiehesi. Mielestäni tuo tehtävä tarkoittaa sitä, että minun vastuullani on pitää huolta siitä että sinulla on työssäsi onnistumisen edellytykset. Yritän parhaani mukaan huolehtia että sinulla olisi töihisi tarvittavat työkalut, materiaalit ja tiedot, sekä olosuhteet joissa töiden tekeminen on mahdollista. Kaikkeen en minäkään pysty vaikuttamaan. Vastuu on myös sinulla siitä että hommat tulee sovitusti tehtyä, ja että jos edellytyksistä joku puuttuu, pyydät heti apua.

En minä ainakaan tahallani sinulle kiusaa tee. Kaikki ne asiat, jotka haittaavat tai edistävät sinun sujuvaa työskentelyäsi ovat ongelmia myös minulle. On tarpeen tuoda niitä esiin, että pystyisimme niitä poistamaan ja työpaikallamme olevaa ketutusta vähentämään.

Niin kuin hyvin muistat että olin vielä viime keväänä tiimin työntekijä ennen esimiehenä aloittamista. En minäkään niitä aikoja ole unohtanut, mutta roolini tiimissä on nyt erilainen. En kiellä sitä, ettenkö itsekin rikkonut silloin joitakin yhteisiä pelisääntöjämme, mutta nyt näen asiat toisin. Ei se meidän pidennetty taukotupakointi silloin(kaan) fiksua ollut.

Minua harmittaa ja ärsyttää se, että kahvipöytäkeskusteluissa esille nousevat aina vanhat ja negatiiviset asiat. Jos joskus on tehty virhe, niin mielestäni siitä pitää päästä yli kun tilanne on korjattu, moka tunnustettu ja anteeksi on pyydetty. Onko liikaa pyydetty, että yritettäisiin enemmän nähdä onnistumisiamme ja keksiä parannuskeinoja ongelmiin, kuin iänikuisesti jahkailla sitä mikä on pielessä?

En oikein tiedä miten minä voisin sinua auttaa onnistumaan paremmin. Olen myös yrittänyt tukea ja auttaa, ainakin niissä tilanteissa kun olet tullut kysymään neuvoa ja apua. Mutta jotenkin jää sellainen tunne, että oltaisiin eri puolilla pöytää. Miksi?

Otan palautteesta opiksi ja toimitan teille jatkossa asialistan viikkopalaverin asioista jo edellisen päivän aamukahvitauolle. Ymmärrän hyvin tuon parannuksen tarpeen. Kiitos kun toit sen esiin!

Voitaisiinko me jatkossa kerätä parannusehdotuksia ja käsitellä viikkopalaverin yhteydessä? Ne ideat voisi kerätä seinälle samalla kun teen asialistan, niin niitä ehtisi vähän mutustella ennen palaveria. Saataisiin näitä hiertäviä ja edistäviä asioita säännöllisesti käsiteltyä, niin ei tarvitsisi itse kenenkään niitä iltaisin ja viikonloppuisin murehtia.

Terveisin esimiehesi